TOIVON KIPINÖITÄ
Toivo Hyyryläiseltä uusi hartaus- ja runokirja
Pohjoista laatukirjallisuutta kustantava Väyläkirjat julkaisee kotiseutuneuvos rovasti Toivo Hyyryläisen uuden kirjan ”Toivon kipinöitä”. Kirja on yhdistetty hartaus- ja runokirja. Jokaisen hartauden yhteydessä on siihen liittyvä ja hartautta syventävä runo.
Hartauksiin liittyy usein virsi tai hengellinen laulu Raamatun sanaan perustuvan puheen lisäksi. Tähän kirjaan Toivo Hyyryläinen on koonnut 81 hartauskirjoitustaan ja saman verran runojaan, yhden kunkin hartauden yhteyteen. Hartaudet ovat pidetyt eri aikoina kirkossa ja muualla erilaisissa tilaisuuksissa sekä kirjoitettu lehdissä.
Hartauksien ja runojen kehyksenä ovat kirkkovuoden juhlat ja keskeiset ajankohdat. Hartauspuheet ovat olleet alkujaan kirjoitettuja.
Mukaan otetuista runoista kaikki ovat hänen kynästään lähtöisin. Runoissa on muutamia hänen suomentamiaan tai kielellisesti uudistamiaan vanhoja runoja. Suurin osa niistä on aikaisemmin julkaisemattomia. Osa on valittu runoteoksista ”Merkillinen joulu” (2006), ” Luonto ylistää” (2011) sekä esikoiskokoelmasta ”Laula sateenkaari” (1995).
Toimittamistaan ja suomentamistaan Suomen ensimmäisen naispuolisen taiderunoilijan Isa Aspin runokokoelmasta ”Kohise, villi aalto” (2003) hän on saanut Kainuun kirjallisuuspalkinnon. Oululaisen Suomen ensimmäisen naispuolisen virsirunoilijan Elsa Holmstenin kielellisesti uudistamistani virsirunoista on valittu hartauksien yhteyteen runoaineistoa, jotka sisältyivät Hyyryläisen kirjoittamaan näytelmään ”Lasimeri”. Runoilijapiispa Frans Michael Franzénin muutamia uskonnollisia runoja Hyyryläisen suomentamina sisältyy kirjaan.
Mainittakoon että uudessa virsikirjan lisävihkossa on Toivo Hyyryläisen sanoittama virsi ”Hetkeksi hiljene, maa” (n:o 935). Evankelisessa laulukirjassa ”Siionin kannel” on hänen tekemänsä virsi ”Kaipaa peura janoissaan” (n:o 255).
Runot on tarkoitettu syventämään, selkeyttämään ja elävöittämään hartauskirjoitusten aihepiiriä. Niistä löytyy säveltäjille sopivia tekstejä. – Hartauksien ja runojen keskeinen sanoma on Kristuksessa oleva toivo. Jumalan armon ja rakkauden kipinät voivat tänäkin päivänä sytyttää, voimaannuttaa ja valaista tietä eteenpäin, Toivo Hyyryläinen sanoo.”Toivon kipinöitä”- kirja julkaistiin 2017. Sitä voi tilata sähköpostitse suoraan kirjailijalta. Yhteystiedot ovat: Toivo Hyyryläinen, sähköposti toivo.hyyrylainen@digitoi.fi tai p. 040 5866520. Kirjan hinta on 25 euroa/kpl. Postikuluja ei tarvitse maksaa
IHME ANOPPILASSA
Mark. 1:29–39
Maailmassa eletään monin tavoin epävarmoja aikoja. Talouden perusteet horjuvat. Ihmisten erilaiset käsitykset aiheuttavat eripuraa ja sotia. Perusturvaa ja sen toteuttamisen resursseja pohditaan. Kaiken keskellä yksityinen ihminen kamppailee omien taloudellisten ja terveydellisten huolien keskellä. Kriisi voi olla uskon kysymyksiin liittyvä. Pietarin anoppi, josta ensi sunnuntain evankeliumi kertoo, löytyy tänä päivänä hyvin läheltä, ehkä omasta kodista, ehkä palvelu- tai hoivakodeista, missä omaishoitajat tai laitoksen henkilökunta suorittavat jokapäiväistä, monesti raskasta työtään.
Raamatussa kerrotaan miten Jeesus kuultuaan sairastapauksesta meni ystävänsä Pietarin anoppia katsomaan ja tervehti häntä kädestä pitäen. Kuume rupesi laskemaan. Kohta anoppi virkistyi jalkeille ja ”alkoi kahvin keittoon”, kuten täällä omalla seudullamme on tapana vieraita kohdella.
Kohtaaminen oli sinänsä pieni ja arkinen tapaus, mutta sen vaikutukset olivat uskomattoman myönteiset. Sitten Jeesus ystävineen lähti eteenpäin, mutta Pietarin anoppilaan jäi tyytyväinen ja virkeä ihminen. Jeesuksen käynnin jälkeen päivä paistoi kuin kirkkaammin ja ”pelargonia kukki” iloisemmin mummon ikkunalla. Usko ja luottamus tähän hetkeen ja huomispäivään vahvistuivat.
Mitä opimme tästä Pietarin anopin evankeliumista? Kohtaamme ihmiset, jotka tekevät työtään auttaakseen ja hoivatakseen toisia. Siinä tartutaan käteen, pannaan kuumemittaria paikalleen, syötetään, jutellaan ja sanotaan neuvon ja rohkaisun hyviä sanoja. Usko parempaan kannustaa sekä auttajaa että autettavaa. Kristityn kutsumus toteutuu silloin, kun ”oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee”. Tarvitaan rohkeutta tehdä hyvää, kun sydän käskee. Sellainen on ystävä.
YSTÄVÄN KÄSI
Ystävän käsi on niin lämmin,
mikään ei kosketa lempeämmin,
ystävän kättä korvaa ei kukaan,
kuljen vasta- tai myötä sukaan.
Ystävän kättä kaipaan silloin
kun yksinään istun pimein illoin,
hädässä tunnen ystävän vasta,
kättään kiellä ei auttamasta.
Ystävän käsi vielä on työssä,
auttaen, rukoillen, valvoen yössä,
ystävän käsi siunaten antaa,
ystävän huolia omanaan kantaa.
Ystävän käsi, silloinko vasta
huomaat, kun lakkaa puristamasta
kätensä vielä auttava aina
kiittäen nytkin käteesi paina.
Toivo Hyyryläinen, ”Ystävän käsi” 1995.